Suomen kiekkovaltikka Kanada-malja sai tänään uuden kodin seuraavaksi vuodeksi Hämeenlinnasta kun HPK voitti Ässät neljännessä finaalissa 1-4 ja näin vei ottelusarjan
voitoin 3-1. Ottelu oli odotettua siistimpi, ja vaisumpi kuin edelliset kohtaamiset, eikä päätuomari Markku "sokea hiiri" Kruusilla ollut kovaa iltapuhdetta.

Vilpittömät onnittelut Hämeenlinnaan, sillä siellähän ei tätä aikaisemmin ole päästy mestaruutta juhlimaan. Pronssia on tullut sylikaupalla, ja hopeaakin vuonna 1993 kun TPS oli finaalissa parempi.

Ässille mestaruus olisi ollut seurahistorian kolmas, ja olisin toki mestaruuden heillekkin suonut. Kokonaisuudessaan todella miellyttävä kauden päätös, kaksi pikkukaupunkia ja nk. "pienen budjetin joukkuetta" finaalissa. Mikäs sen hienompaa, että mestaruus menee välillä muuallekkin kuin Turkuun, Helsinkiin, Tampereelle tai Ouluun.

Itse niinsanottuna "tepsin miehenä" en odota mestaruutta tänne lähimpään kymmeneen vuoteen. Niin sekaisin tuntui seuran sisällä asiat olevan viime kaudella. Vaikka vaihtopenkin takana myös ensi kaudella seisoo Hannu "Midas" Jortikka, on taikasauva hukassa tältä(kin) mieheltä todella pahasti. "Kulta on värimme" oli TPS:n tunnuslause joskus 1990-luvun alussa. Kullasta ei ole jäljellä kuin kellastuneet mestaruusviirit Turkuhallin katonrajassa. Paljon täytyy siis tapahtua, että "poika" tulee takaisin Aurajoen rantamille.

Paljon onnea siis HPK, ja paljon onnea myös Ässät. Hieno ja yllätyksellinen kausi molemmilta. Tämä finaalisarja jäi historiaan, ja toi myös uutta väriä jo vähitellen harmaantuneeseen sm-liigaan.

Hannu Jortikka