Oltiin eilen vähän viihteellä. Taisi olla "törmää vanhoihin kavereihin" -ilta menossa.

Mentiin jostain kumman mielenhäiriöstä pistäytymään Dynamossa. Se on sellanen paikka, jonka kanta-asiakkaat kasvattavat ruohoa himassa aina kun eivät ole ko. mestassa kaatamassa kaljaa kitaansa. Suurimman osan kotiosoite varmaan sijoittuu jonnekkin Spa Hotel Caribian ja Halisten välimaastoon. Ja vielä 4 ekkulaa sisälle. HAH!

No kuitenkin, oltiin siellä ja sitten näin sellasen afrikkalaisen neekerin, ja suomipojan sekotuksen horjuvan vastaan. No olihan sen kikkarapään pakko olla eräs lapsuudnkaverini, jonka nimeä en nyt tuo julkisuuteen. Hauskahan sellaisia on aina nähdä, ja vaihdettiinkin siinä kuulumisia niin kauan kun kaverini halusivat (onneksi) lähteä. Siis ei lapsuudenkaverissani mitään vikaa ollut, vaan paikassa missä hänet näin. Niinkuin jo varmasti kaikille kävi selväksi.

Matka jatkui siitä edelleen laatustardardeja noudattavaan Tinatuoppiin. Sielläkään en (onneksi) ole koskaan ennen käynyt, ja tuskin tulen käymäänkään paitsi jos olen joskus siinä kunnossa että kuolema tulee viinan takia ennen pitkää. Jos olisin tiennyt millainen paikka se on sisältä, olisin kierinyt jossain pellossa ensin, ja sitten vielä varmuuden vuoksi oksentanut syliini. Olisin sopiut joukkoon. Nyt jotenkin tuntui että kauluspaita oli liikaa.

Ennen kuin pääsimme sisälle kuitenkaan kyseiseen juottolaan, törmäsin kadulla pariin kaveriin, joita en ole nähnyt noin 15 vuoteen. Näin päättelimme ainakin. Nimet muistin vielä hyvin, eikä ulkonäkökään paljoa ollut muuttunut, mitä nyt parta ruvennut hiukan kasvamaan. Pojat kyllä tuntuivat hyvin muistavan Ylännekadun tapahtumia. Ollaan kuulema painittu jossain meidän sohvan takana tai jotain, en päässyt oikeen kärryille, kun omia muistikuvia ei ole. Helvetin kivaa oli poikia nähdä, ja haluisin vaihtaa enemmänkin kuulumisia, mutta toinen ainakin asuu Salossa, joten välimatkaa on muttei kuitenkaan liikaa. Yhteystiedot jäi vaihtamatta, mutta J jos luet tämän, niin osoitteesta http://agee.1g.fi löytyy yhteystiedot.

Niin se aika vaan menee, eikä edes huomaa 15 vuoden kulumista. Kohta sitä ollaan parin lapsen isiä ja äitejä, eikä nykyisistä kavereista ole välttämättä hajuakaan et mitä mahtavat puuhata. Siihen pisteeseen asioita ei saisi koskaan päästää, kavereista tulisi pitää kynsin hampain kiinni. Soitella vaikkei olisi edes asiaa, mutta pääasia että soittaa.

Kavereita tulee uusia, mutta vanhoja muistoja eivät nekään pysty korvaamaan...!